Pikkutassujen töminää

Kovasti on taas ollut minulla vilinää poikasrintamalla syksyn mittaan. On ollut onni saada muilta kasvattajilta aivan ihania eläimiä kasvatustyöni jatkoa ajatellen. Sopivasti onkin ollut tarjolla juuri haluamiani värejä tuleviin yhdistelmiini.

Syyrialaisissa hamstereissa minua on jo pitkään viehättänyt väri suklaa. Se on jotenkin aivan ihanan herkullinen, suklainen. :D Juontaa lienee juurensa entisestä koirastani, joka oli suklaan (tai virallisemmin MAKSAN) värinen labradorinnoutaja. Olen aina ihaillut tätä väriä kyseisessä ja monissa muissakin roduissa ja eläimissä. Noh, nyt sitten hamstereissakin. :)

Henkilökohtainen turkkimieltymykseni syyrialaisen hamsterin suklaa- värissä on lyhytkarvainen. Siinä jotenkin värin "hehku" tulee näkyviin mehevimmillään. Lisäksi sitten vielä valkonauhaisuus on hieno plus tähän väriin. Onnistuessaan täydellisesti, tämä väri muodostaa kauniin valkoisen nauhan hamsterin vartalon ympäri mutta minusta ei haittaa näin lemmikkimielessä, vaikka nauha ei niin täydellinen olisikaan. Monesti ruskeaan vartaloon saattaa valkonauhaisuus tuoda vain epämääräisesti "nauhaa mukailevia laikkuja", jotka nekin näyttävät kauhean hauskoilta. Vähän niin kuin laikukkaalla ruskealla lehmällä. :D

Kuvassa näkyy juuri niitä vähän epäonnistuneempia nauhoja, joka ei tietenkään hamsterin lemmikkiominaisuuksia vähennä. :) Aivan ihania palleroita tuli tähänkin poikueeseen. Poikueen emo oli siis suklaa valkonauhainen ja isä suklaa. Poikueeseen siunaantui 12 poikasta ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin puolella oli nauha ja puolet oli sitten pelkkiä suklaita.
 Ihmeellisellä tavalla luonto näitä asioita järjestelee. :)

Reilun kuukauden iässä poikaset ovat kauhean uteliaita ja aktiivisia. Silloin kannattaa nähdä vaivaa uusiin asioihin tutustuttamisen suhteen. Kun poikasia tässä iässä käsittelee paljon, tuloksena on aivan ihanan uteliaita ja luottavaisia pieniä hamsterinalkuja. Mikäs sen mukavampi lemmikki onkaan. :) (Huomaa kuvassa mökin luukusta tirkistävä poikanen, mitäs täällä oikein tapahtuu.)

Kun poikaset ovat tässä iässä on syliin tunkua. :) Kun terraan laittaa käden, haluavat kaikki kiivetä kilpaa sitä pitkin ylös. Ei arkuudesta tietoakaan. Hamsteripoikasen pääasia elämässä tuntuu olevan kaikkeen uuteen tutustuminen ja kovalla innolla. Ja tietysti syöminen. Kun 12 poikasta on lähellä luovutusikää, kuluu ruokaa ihan niin paljon kun kuppeihin päivän mittaan laittaa. Pikkuiset ovat oikeita ahmatteja!

Ruokana on ollut vauvojen lihaiset soseet, keitetty riisi, siemensekoitukset, kasvikset, hedelmät, koiran kuivaruoka jne mitä nyt keksii laittaakin. Kunhan ruoka on vain ravitsevaa ja sitä riittää. Ylimääräiset ruuat voi poistaa sitten mitä jää syömättä. Usein tällaista vaan ei päässyt käymään, että ruokaa olisi aamulla jäljellä yön ruokapitojen jälkeen. :)

Sitten muutama kuva ja sananen toisesta aivan ihanasta poikueesta, jonka sain parhaillaan ilon kasvattaa. Nimittäin kyse on aivan hirmuisen mielenkiintoisesta hamsterilajista nimeltä venäjänkääpiöhamsteri campbelli. Olen aivan totaalisen ihastunut tähän ihanaan hamsterilajiin. Siihen on minun kohdallani kaksi syytä. Ensimmäisenä tämän lajin aivan mahtava värikirjo! Campbelleissa on niin upeita värejä, että ovat ainakin minut hurmanneet aivan täysin. Eikä siinä kaikki, lajissa on toinenkin hamstereille poikkeuksellinen ominaisuus nimittäin mahdollisuus pitää eläintä pareittain tai pienessä ryhmässä.

Tässä kuvassa on minun ihana "poikaparini", joilla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa yhdessäolon suhteen. Joissain tapauksissa saattaa esiintyä kinastelua (ja siihen tulee varautua) mutta yleensäottaen laji tulee toimeen kaverin kanssa. Parasta tietysti hankkia heti alusta asti yhdessä ollut pari, eli veljekset, siskokset tai esim äiti+tytär- pari jne. (Samaan asumukseen tietenkin vain ja ainoastaan samaa sukupuolta.)

Sitten seuraa kuvia viimeisimmästä poikueestani, johon tuli jännittävä värikirjo. Kirsikkana kakun päälle pari aivan hurmaavaa albiino- poikasta. :)

Mitäs muutakaan tässä voi, kun vain hurmaantua näihin käsikesyihin palleroihin. ;)

 

Jouluterkuin,

Merja

Vaaleita karvapalloja eli hamsterinpoikasia

Nyt on taas vipinää pitkästä aikaa poikasrintamalla, kun ihanat syyrialaiset hamsterini saivat jälkikasvua. Siis tarkoin suunnitellusti tietysti. :) Itselläni oli vaan edellisestä syyrialaispoikueesta tovi vierähtänyt aikaa, tarkemmin sanottuna kaksi vuotta, mikä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna erittäin pitkältä ajalta. Hamstereita olen harrastanut jo niinkin kauan kun vuodesta -94. Ne ovat kerrassaan vaan niin hauskoja otuksia ja helppohoitoisia. Lisäksi tiettyjen värien kasvatus tuo harrastukseen oman mielenkiintonsa. Erittäin kiinnostavaa tutkia eläinten sukutauluja ja värejä mitä suvussa löytyy.

Olen kasvattanut jokusen poikueen keskittyen hopeanharmaiden syyrialaisten aikaansaamiseksi. Hienoja yksilöitä on syntynytkin ja monia hopeanharmaan "sukulaisvärejä", joita syntyy lähes aina samoihin poikueisiin.

Nyt elokuussa syntyneessä poikueessa olikin vain viisi poikasta. Ennätyspoikue mikä minulla on syntynyt oli 13 poikasta. Siinä on jo vilinää ja vilskettä, kun poikaset lähestyvät luovutusikää. :) Poikaset ovat niin täynnä intoa ja energiaa, etteivät meinaa terraariossa pysyä.

Tässä on kuva eräästä varsin suuresta 12-päisestä poikueesta, joka meillä kerran syntyi.

 

Hamsterien poikasten varttuminen on ihan mahdottoman hauskaa seurattavaa. Miten haparoivasti silmät lähes kiinni liikkuvista pötkylöistä kasvaa hirmuisen kauniita hörökorvia. Sitten jos kyseessä vielä on pitkäkarvainen poikue, on näky 4-5 viikon iässä varsin suloinen. Varsinkin näissä kasvattamissani väreissä hamsterinpoikaset ovat kuin valkoisia pumpulipalloja. :)

 

 

Tässä on esimerkki lyhytkarvaisista poikasista.

 

 

Tässä taas pitkäkarvainen pörriäinen n. 4-5 viikon iässä.

 

 



 

Viimeisimmästä pesueesta kuvassa esittelyssä poikueen kolme urosta. Kokoerot poikueen sisällä saattavat olla hyvinkin suuret. Usein syntyy aina yksi "pahnan pohjimmainen", joka tässä pesueessa on oikeanpuoleinen luonnonvalkoinen poika, selvästi pienempää kokoa kun pesueen muut yksilöt, etenkin alkuvaiheessa. :)

 

 

Pahnanpohjimmainen osoittautui tällä kertaa varsinaiseksi hurmuriksi ja taitaa jäädä kotiin omaksi maskotiksi. ;) Lisäksi valkoinen, tässä tapauksessa luonnonvalkoinen väri on minulla erittäin lähellä sydäntä.

 



Syyrialaisten luovutusikä uuteen kotiin on viisi viikkoa, emosta ryhmän voi erottaa jo n. 28 vuorokauden ikäisenä. Siinä iässä poikue alkaa käydä jo siinä määrin emon hermoille, että senkin puolesta on hyvä aika tämä erottaminen tehdä. :)

 

 

Ylläolevassa kuvassa poikaset ovat aterioimassa. Kasvuvaiheessa pienet ovat ihan mahdottomia ahmatteja. Kaikki mahdolliset (hamsterille sopivat) ruuat kelpaavat. Erittäin helppo tapa tarjota jotain hieman ekstraa ja terveellistä on ihmisvauvojen ruokasoseet. Ne ovat myös näille kasvaville karvapalloille mieleistä ja ravitsevaa mutustettavaa. :) Lisäksi tietysti kaikki muu hamsterinruoka, pelletit, siemenseokset, kasvikset, hedelmät, mitä nyt vain onkaan tarjota ja tietysti vettä. Hyvin pian nämäkin natiaiset oppivat juomaan vesipullosta.

 

 

Tällainen pitkätukka kasvoi yhdestä urospoikasesta...

 

 

... ja lähtökohta oli tämä. :)


-Merja









Kaikenlaista sutinaa

Noniin, taas täällä naputtelemassa pitkästä aikaa. Kaikenlaista mukavaa tässä tapahtunutkin eläinrintamalla kesän kuluessa. :)

Minua on jo vuosia kiehtonut lehtisirkkalaji nimelta Phyllium philippinicum. Jo vuosia sitten haaveilin tästä kuin suoraan jostain esihistoriallisesta sademetsästä napatusta otuksesta, joka näyttää ilmielävältä puun lehdeltä. Sen väri on ihan uskomattoman kirkkaanvihreä ja tarkemmin katsottuna näyttää erittäin hassulta pienen päänsä kanssa. Pieniä poikasia saakin tihrustaa alussa suurennuslasin kanssa, niin pikkuruisia ne ovat. Mutta niistä hieman myöhemmin lisää.

 

Tilasin tämän hienon otuksen piskuisia munia eräältä ulkomaalaiselta kasvattajalta, jolta sain myös erittäin perustavaa laatua olevat hoito-ohjeet lajille. Kysymyksiin, jotka mielessäni vaativat vielä tarkennusta sain myös todella seikkaperäiset vastaukset. Nämä otukset vaativat päivittäistä sumutusta sekä ovat ruokansa suhteen hieman ronkeleita. Ruokalistalla meillä on kesän mittaan ollut vain tammenlehdet. Joskin ruuaksi maistuu myös vadelmanlehdet ja joidenkin lähteiden mukaan myös salaatti.

Tämän sirkkalajin munat näyttävät todella jänniltä. Muoto muistuttaa aikuista sirkkaa ääriviivoiltaan ja pinnassa on erikoista kuviointia. Ihan kuin tieteiselokuvasta suoraan siis. ;)

Säilytän munia pienessä hyönteisrasiassa, jossa on talouspaperia pohjalla. Pidän kosteuden tasaisena, välillä annan aavistuksen kuivahtaa. Tällä metodilla olen saanut kuoriutumaan noin 30 sirkkalapsosta.

Ihan alussa heti kuoriuduttuaan sirkka on musta, muistuttaa lähinnä pitkäkinttuista muurahaista. Vauhtikin on sen mukainen. Mutta toisen nahanluontinsa jälkeen siitä tulee pieni vihreä söpöläinen, vaikka eivät ne mustatkaan mitään rumiluksia ole. :)

Tämän lajin elämänvaiheita kuvataan asteikoilla L1-L6. Ne kuvastavat sen 5-6 eri kasvuvaiheen nahanluonteja. Eli tasolla L2 vaihtuu väri vihreäksi. Tasolla L5 koiraat ja tasolla L6 naaraat ovat lähes täysikasvuisia aikuisia. Tässä vaiheessa koiraalla näkyy jo pienet siivenaihiot. Aikuiskoko uroksella on 55-60mm ja naaraalla 75-80mm. Ainoastaan urokset kykenevät lentämään.

Viimeisen nahanluonnin jälkeen sirkka on aikuinen. Parin viikon jälkeen tästä, ne alkavat paritella ja munia. Seuraavien kuukausien jälkeen naaras munii 2-3 munaa päivässä suoraan terraarion pohjalle.
Aikuisesta sirkasta minulla ei vielä kuvia olekaan, meillä ollaan vielä kovassa kasvuvaiheessa. :)

Vauvalana minulla toimii tällaiset muoviboxit, joiden yhteen sivuun olen avannut ikkunan, joka on peitetty hyönteisverkolla. Erittäin kätevä systeemi siivotessa. Ensin täytyy laittaa puhdas laatikko valmiiksi. Talouspaperia pohjalle ja tammenoksa leikkokukkien vesisäiliöön laatikkoon nojalleen. Sitten täytyy pistää kansi kiinni ja sirkat siirtää yksitellen kannen alle boxista toiseen. Koska jos boxien kansia pitää huolimattomasti auki, käy niin kuin minulle kävi. Olin mielestäni tehnyt homman kunnolla ja kasailin tavaroita pois pöydältä, kun satuin vielä vilkaisemaan laatikoita. Yksi pieni vihreä tyyppi seisoi topakkana kannen päällä, niin kuin siinä ei olisi mitään kummallista. :D

Nämä ovat melkein jo humoristisia viipottajia....

Pachnoda marginata marginata, samettiruusukuoriaiseni tarjosivat minulle myös yhtenä päivänä onnistumisen iloa, kun pöyhin niiden terraarion pohjamateriaalia. Joskaan näiden lisääntyminen ei nyt mikään ihme ole, vaikka mukavaltahan se tuntui, että sen verran oloissani viihtyvät.

 

 Näin muhkeita toukkia löytyi samettien terran pohjamatskusta (JBL Terrabasis ja sekoitus BeetleFixejä). Kasvattelen nuo nyt aikuiseksi ja jos sitten tarjoilen jatkossa syntyvät toukat herkkupaloiksi liskolleni. Siihen tarkoitukseenhan näitä paljon kasvatetaankin, yleensä siis, vaikka aikuiset kuoriaisetkin ovat oikeita komistuksia. :)

 

Ihania pulleroita. ;)

 

 

Sitten vielä perheuutisia hamsteririntamalla. Olen kasvatellut jokusen poikueen syyrialaisia hamstereita ja nyt on taas tulossa sukutaulullista jälkikasvua aivan hurmaavilta syrkeiltäni.

 

 

Emo lk luonnonvalkoinen

 

 

Isä pk hopeanharmaa

 

Ihanaa päästä pian taas sylittelemään pieniä hamsterivauveleita. :)

 

 

 

Pihassamme asustaa muuten näin komea ja helppohoitoinen sammakkolaji. ;)

-Merja-



Jalokiviä Japanista

Mitäs sieltä kaukomailta sitten oikein tulikaan tilattua? Eli olimme kevään korvalla yhteyksissä erääseen ulkomaiseen hyönteiskasvattajaan -kyllä, sellaisiakin on- ja odottelimme näitä hänen kasvattamiaan ihanuuksia tovin jos toisenkin. :)

Miten se sanonta meneekään, että hyvää kannattaa odottaa. No niin oli asianlaita tässäkin tapauksessa ja pitkän odotuksen palkitsi eräänä päivänä perille asti tuotu paketti, joka sisälsi porukan näin valtavan värikkäitä hyönteisiä. Olimme jo pitkin talvea silmät lautasen kokoisina haaveilleet näitä netistä ja mietiskelleet vaihtoehtoja näiden kuoriaisten hankkimiseksi. Suomesta ja tuntui ettei koko Euroopasta niitä löytyisi. No näinhän se sitten kävi että kauempaa piti etsiä.

Tämä huikean värinen kuoriainen on Protaetia (Cetonischema) speciosa jousselini. Se ei ole kooltaan mikään liian suuri, koko vain noin 20-32mm. Hienon siitä tekee etenkin tuo uskomaton väritys. Se hohtaa valaistuksen mukaan valtavan monissa eri väreissä. Pinta vaikuttaa metalliselta, ihan kuin otus ei oikea olisikaan. Itseäni viehättää jämerä koko, koppis on kiva jötkäle, eikä ole mikään huikean nopealiikkeinenkään. Toki vilistävät terrassa ees ja taas sekä kiipeilevät oksissa mutta tekevät se sopivan verkkaisella vauhdilla. Itse en ole kauhean suuri fani lajeille, jotka vipeltävät niin hurjaa vauhtia, ettei kerkeä terranovea sulkea ennen kuin tyypit huristavat lentäen sieltä ulos. :)

Kuvassa kuoriainen on aterioimassa beetlejelly-kupilla. Ravintohyytelöt ovat varsin helppo tapa ruokkia näitä hyönteisiä.

Tosin, tuntuu, että jos kuoriainen itse saa valita, ryntää se ahmimaan herkullisen tuoksuista banaaninpalaa. :)

Tässä hauska ja erittäin käteväkin vimpain kuoriaisharrastajalle, hyytelökuppigiljotiini. :) Puolittaa hyytelöpikarin helposti ja siististi. Halkaistusta kupista saa koppikset helpommin syötyä ja terraarioon saa useampia ruokapisteitä tarjolle.

Näistä kuvista näkee miten jännästi kuoriaisen väri vaihtelee valaistuksen mukaan. Kaikki kuoriaiset ovat siis saman värisiä.

Tässä kuoriainen poseeraa lämpö- ja kosteusmittarin anturin kanssa. Mittarilla on helppo pitää terraarion olosuhteet optimaalisina. Tämän lajin kohdalla ideaali lämpötila on 24C ja kosteus 50%.
Luonnossa tätä lajia esiintyy siis Kaakkois-Anatoliassa, Syyriassa, Libanonissa, Israelissa, Irakissa ja Iranissa.

Tässä puuhastellaan sitten jotain ihan muuta. Toiveissa olisikin saada nämä upeudet lisääntymään.

Viimeisessä kuvassa näkyy miten tavallisen ruusukuoriaisen toukat ovat koteloituneet astian laitaan. Astian ollessa läpinäkyvä, voi siitä seurata toukan kehitystä kuin ikkunasta. Tästä samasta syystä mullan pöyhimisessä kannattaa olla varovainen, ettei vahingossa tule irrottaneeksi pintaan kiinnittynyttä koteloa. Toukka on siinä tapauksessa hyvin todennäköisesti tuhon oma.

-Merja

Samettiruusujen seikkailut

Pistetääs taas kirjottaen muutama rivi, näin keväisessä koppakuorias-huumassa. :)

Kevään lämpenevät säät ovat kuoriaisharrastajan vuoden kulta-aikojen alkua, kun avautuu maailman ovet hyönteistilausten muodossa. Talviaikaan hyönteisten tilaaminen ulkomaisilta kasvattajilta on lähes sula mahdottomuus, koska herkät hyönteiset eivät tietenkään kestä vähääkään viileitä kuljetusolosuhteita. Lämpökuljetukset tai erilaiset pikarahdit taas maksavat lähes hunajaisia summia, joten helpoiten (ja lompakkoystävällisemmin) hommassa pääsee, kun malttaa mielensä ja keskittää hyönteishankinnat kesäiseen vuodenaikaan.

Uusien ihanien lajien ja erilaisten tarvikkeiden saapumista odotellessa voisi laittaa pienoisen esittelyn eräästä varsin tavallisesta mutta hyvin kauniista kuoriaisesta, nimittäin Samettiruusukuoriaisesta (Pachnoda marginata marginata). Näitä ostin eräältä suomalaiselta harrastajalta, jolla olivat lisääntyneet sanoisiko varsin menestyksekkäästi. Komean kokoisiakin yksilöt olivat.

 

Tässä lajin komeat edustajat ovat tarrautuneet lempipaikkaansa kananmunankennoon.

 

Tämä kuoriaislaji löytyy luonnonvaraisena Kongosta. Hoito-ohje noudattelee samoja suuntaviivoja tavallisimman ruusukuoriaisen (Pachnoda marginata peregrina) kanssa. Hoito on helppoa ja laji on suhteellisen helppo saada myös lisääntymään. Lämpötila tälle päiväaktiiviselle lajille on noin 20-25° C ja kosteus 60-70%. Minimiterraariosuositus tälle hienolle kuoriaiselle on 20x20x20cm mutta soisin sen pääsevän liikuskelemaan suurempaan asumukseen. Noin pienen terraarion hoito ja vaadittavien olosuhteiden ylläpito on myös paljon hankalampaa kuin hiukan suuremman.

 

 

Ravinnoksi täysikasvuisille kuoriaisille kelpaa mehukkaat hedelmät ja tietysti valmiit ravintohyytelöt, kuten kuvassa oleva mansikanmakuinen beetle jelly. Hyytelö on helppo tapa ruokkia kuoriaiset, eikä se kerää pörräämään pieniä hedelmäkärpäsiä, kuten hedelmänpalat saattavat tehdä. Näkyy tuo herkkusuille maistuvankin. ;)

 

 

Tässä kuvassa on meneillään selvästi jonkinlainen treffitapahtuma, siihen malliin ovat parin valinneet.

 

 

Terraarioon tuo pirteyttä nämä kivan vihreät muovikasvipallot! Lisäksi ötökät tuntuvat viihtyvän kyseisissä pöheiköissä. :) Ne on myös helppo puhdistaa huuhtelemalla vaikka hanan alla, vaikka eivätpä ne kyllä sen kummemmin likaannukaan, niin siistejä tyyppejä nämä kuoriaiset ovat.

 

 

Tätä kuvaa kun katsoo, ei ole vaikea päätellä mistä lajin suomenkielinen nimi on saanut alkunsa. Kuoriaisen pinta näyttää ihan pehmeältä sametilta!

 

Kuoriaisia ei ole pakko hankkia valtavaa laumaa. Voisi olettaa niille olevan melko sama, vaikkei terraariossa olisi ketään toista asukasta. Kuitenkin kun niitä on vähän enemmän, hakeutuvat ne usein kököttämään samaan kasaan syystä tai toisesta. Tässä selvästi esitellään kuinka kennossa voi roikkua vaikka vain parilla koivella kaikkien kuuden sijaan. ;)

 

-Merja



Gerbiilieni esittelyt!

Hehei! 

Nyt sai vuoronsa gerbiilini! Eli esittelypostaus gerbiileistäni, jotka myös supersilppureina tunnetaan.

 Kauhia purupöly kun joku tomera on sudittanut menemään...

  Naarasgerbiilini ovat syntyneet 14.2.2014 ja ovat nimeltään Rhea (leveämpi valkoinen viiru kaulassa) ja Nyks.

 Gerbupylly! Uusi kookospähkinä oli ihan huippujuttu.

 Gerbiileillä on hyvä olla virikettä, he tykkäävät kovin silputa pahvia ja sitä on hyvä ollakkin runsaasti tarjolla. Omistajan vaan täytyy ottaa pahveista mahdolliset teipit ja tarrat pois, niitä kun ei saisi vahingossakaan päätyä pikkuterminaattorin elimistöön.

 Todella uteliaita ja erittäin seurallisia eläimiä nämä. Lajitoverin seura on lähes elintärkeää ja miuakin tullaan aina ihmettelemään terroja siivotessani niin, että minimonsterit ovat jopa tiellä jatkuvasti. :D

*tuijo*

 Sain ystävänpäivänä sydänterveiset gerbuiltani *sydän*

Tyttöjen himpun yli 100cm leveä terra, joka oli aiemmin vanha akvaario. Sain tämän kuin onnenpotkun osuman seurauksena käytettynä ja voi mikä riemu gerbuille tulikin kun asumuksesta tuli isompi (ennen 80x 40cm huitteilla pinta-ala)!

Uroksiin..

 Kolme veljestä, Kettu, Ilves ja Leijona (*6.8.2014) asuvat minulla toisessa metrin leveässä terrariossa.

 Leijona pikkuisena. *sydän*

 Pieni pää ja suuri maailma!

 Kettu

 Poikien kämppä kun luokseni muuttivat tänne juuri luovutusiän saavuttaneina syyskuun puolenvälin korvilla. Huomaa tomera suditus ruudukkomökissä!

Koisaavat kuin kanat orrella. :D Vasemmalta Leijona, Ilves ja Kettu.

 Pojat pöytälamppuni valossa (ja ilmeisesti myös lämmössä) ahdistelemassa Nukkumattia.

Gerbiilit ovat lemmikkinä todella helppohoitoisia verrattuna vaikkapa koiraan tai marsuun. Gerbiilit ovat peräisin aavikoilta, joissa luonnostaan juovat vähän vettä = pissivät vähemmän kuin monet muut jyrsijät = haisevat vähemmän. Lisäksi gerbiilit ovat todella perusterveitä yleensä ja ovat äärimmäisen viihdyttäviä sopivassa elinympäristössä temmeltäessään. Iso asumus, kaivelumahdollisuudet, tekeminen ja lajitoveri ilmiselvien ruoan ja veden kera tekevät ihmeitä. :)

 Pöytälamppuni valossa he näyttävät sangen kohtalokkailta.. :D

 Sitten koisattiin taas, tällä kertaa kasassa. Äitinikin pitää gerbiileistäni, vaikka ei niin muista pitkähäntäisistä jyrsijöistä välitäkkään. Kuulemma taikatempun tekee se, että gerbuilla on karvainen häntä.

Gerbiilit ajavat asunnossani myös television virkaa, näiden pikkuterminaattoreiden touhua saattaa jäädä tuijottamaan pitkäksikin toviksi heidän ollessa aktiivisimmillaan. Todella sympaattisia tyyppejä, jotka ovat minut saaneet nauramaan vaikka kuinka olisi surullinen olo. *sydän*

 En tiedä kuinka mukava nukkuma-asento tämäkin voi olla.. :D

Herrat osaavat ottaa rennosti!

Tässä vielä PP:n entisen työharjoittelijan ottama poikuekuva viimesyksyltä. :D Poikasia oli yhteensä 7 ja kuvassa emo myös.

Tässä vielä todella ihanat Keravan Pallossa MYYNNISSÄ olevat gerbupojat:

 Tällä kaverilla on tummanpunaiset silmät, upeat minun mielestäni!

 Suditustoimintaa todistetusti harjoitetaan paljon! :D

Vasemmalla puolella näkyy toinen gerbumies, tummasilmäinen. Ihanat vaaleat karvat näillä kummallakin kaveruksella. *sydän* Kotia nämä supersosiaaliset kaikkeenosallistujat siis vailla. *vink vink*

-Meri

P.S

Tämä ei ole gerbiili??  Käy kurkkaamassa myös edellinen postaukseni urosmarsuistani ( KLICK ) *sydän*