tiistai 13. tammikuuta 2015

Esittelyssä naarasmarsuni..Marsuilla erilaisia persoonallisuuksia?

Heips,

tässä postauksessa esittelenkin naarasmarsuni ja kuvailen heidän erilaisia persoonallisuuksiaan. Minusta tuntuu, että usein ihmiset saattavat omakohtaisen kokemuksen puutteessa kuitata kaikki jyrsijät tietynlaisiksi, aina ne juoksevat vain karkuun tai vain syövät minkä kerkiävät. Olen tässä marsuillessani oppinut, että marsuja on varsin monenlaisia persoonallisuuksia! :D

Siskokset Nifra ja Nefi:

Nämä 14.9.2013 syntyneet typykät muuttivat luokseni Keravan Punaisesta Pallosta 6.11.2013 ja ovatkin ensimmäiset marsuni. Olin palavasti halunnut marsuja lemmikikseni jo 10 vuotta, kunnes resurssit/elämäntilanne antoi vihdoin myöden ja tästä se marsuelämäntapa sitten alkoi. Tai joku voisi sanoa, että papanantäyteinen elämä. :D Tytöt ovat risteytysmarsuja, taustalla ilmeisesti teddyä tai rexiä ja jonkinsorttista pitkistä Nefin pyllytöyhdön perusteella. :D Tytöt olivat aluksi pieninä aika arkoja, mutta kärsivällisen totutuksen myötä heistä tuli aivan ykkösmarsuni. Nifra tunnistaa nimensä ja on aina siellä missä tapahtuu ja Nefikin on aina aitauksen laidalla vastassa miua, ties vaikka saisi herkkuja! Nefi on oikea sylihirmu, tuntikausia viihtyy pitkänä rentona pötkylänä sylissä rapsuteltavana ja juttelee kovin samalla. Ihana karvahousunainen! *sydän*

Yllä Nifra ja alla Nefi pieninä, vain n. 2kk ikäisinä.


Kiitos tästä kuvasta ystävälleni! Vasemmalla Nifra ja oikealla Nefi. Tämä kuva otettiin viime vuoden puolenvälin huitteilla, ovat tytöt siis jo aikuisia tässä ja seuraavissa kuvissa.

Nifra

Nefi ja huomattava pyllytöyhtö! :D

Abessiinialaiset Maailman Raparperi ja Maailman Yamaha-Kaahari:

Nämä rusettipitoiset kuikkupyllyt muuttivat 28.12.2013 luokseni ja edustavat hyvin sitä kuinka mussukoita voi abytkin olla! Rapsu on syntynyt 18.5.2013 ja Yamsu 11.9.2013. Alkuun nämä muruset eivät niin sylissäolosta välittäneet ja dramaattinen kuikutus/palosireenin matkimisääni pääsi erityisesti Yamsulta jos edes ajattelin kynsienleikkuuta! :D Yamsu on oikea draamamarsu. NIIN valittava äänensävykin hänellä aina, etten koskaan ole valittavampaa eläintä kuullut vaikka asiat olisivatkin ihan hyvin. :D Kuulemani mukaan hänen siskonsa on samanlainen.. :D

Rapsu kävi pesulla!

"Grrr... MINUN porkkana!" Rapsu on erittäin kulinaristinen marsu, ruoka todellakin maistuu missä tahansa tilanteessa! Hän on myös kovin chilli, ei säikähdä  pienistä vaan ennemmin jää tutkimaan tilannetta.

Tämä on Rapsulle hyvin tyypillinen asento, hän tutkii ihmetellen uusia tuoksuja ilmassa jos vaikka teen itselleni mausteista ruokaa! Mikään muu marsuni ei tee näin. Näyttää todella hassulta kun yksi on usein nenä pystyssä hampaat näkyen kun ihmetyttää! :D

Lepohetki. On se rankkaa syödä jatkuvasti! :D Moni karsastaa punaisia silmiä marsulla, mutta minä olen kyllä huisin myyty niihin nykyisin Rapsun takia. Rapsu on todistanut, että punasilmäiset eivät ole vain "darraisia" tai "demonimarsuja" (kyllä, olen kumpaakin kommenttia häneen liittyen kuullut :D ), vaan erittäin hellyyttäviä kuikkupyllyjä myös! :)

Kuten jo mainitsinkin, Yamsu oli erityisesti ensimmäisen puolisen vuotta minulla ollessaan hyvin dramaattinen, mutta nyt jo hieman iän myötä rauhoittunut. Ennen sylissä huudettiin kuin syötävä vaikkei mitään tapahtunut, mutta nykyään jopa uskalletaan relata ja nauttia rapsuttelusta. Sen hetken mitä nyt malttaa ennen kuin tahtoo takaisin aitaukseen.

Yamsu täytti 11.9.2014 1v ja sai oman "synttärikakun", johon kuului puolikas paprika ja kurkunpaloja.

 Nimensä veroisesti Yamaha-Kaahari!

Relaus. Jos marsuilla olisi omat Kauniit ja Rohkeat niin Yamsu voisi mennä kaikessa dramaattisuudessaan sinne! :D Olisitte kuulleet kun hän vuosi sitten huusi juostuaan päänsä jumiin aitauksen ruudukkoon... Ja kun siihen hetki meni, että saatiin purettua ruudukkoa niin, että pää mahtui ulos.. :D

Self dark eyed white Gaia:

Tämä neiti on syntynyt 28.11.2013 ja saapui eloani ilostuttamaan tammikuussa 2014. Hän on hyvin lempeä marsu ja ainoa naaraistani, joka on saanut poikueen. Tämänkin poikue oli todella suunniteltu poikueen isän kasvattajan kanssa ja erittäin hyvä koti oli tiedossa kahdelle syntyneelle siskokselle jo ennen luovutusiän saavuttamista. Ihanaa kun kuulen heistä aina silloin tällöin kuulumisia! Tytöt muuttivat n. 6vk ikäisinä uuteen kotiinsa. Valkoinen urospoikanen jäi minulle, hänestä enemmän sitten kun on urosten esittelyjen aika.

Tässä Gaia on itsekin vielä aika nuori, noin 4kk.

Poikaset vain 1vrk ikäisinä!

Maitotuokio menossa ja Gaia ihmetteli mitä oikein kameran kanssa heilun. :D

Curly risteytys Almond's Fluffcharmer, eli Ritari:

Tämä 3.12.2013 syntynyt karvaturri muutti luokseni 1.2.2014. Hän matkasi Oulusta asti ensin yöjunalla Oulusta Tampereelle ja Tampereelta tuolloin 1.2 aamuna autolla haimme hänet luokseni. Ritari on lempinimestään huolimatta naaras ja hän on itseasiassa suurikokoisin naaraistani. Hän painaa noin 1100g ja tuo teddyä muistuttava karva tekee hänestä vielä suuremman oloisen. Erittäin sympaattinen ja arin kaikista naaraistani. Se kuulemma tosin on tälle roturisteytykselle/curlyrodulle aika tyypillistä.



Tästä kuvasta kiitos ystävälleni! Ritari on saanut jo ihan ulkonäkönsä perusteella aikamoisen faniköörin! :D

Irdinial Suuri, eli Iri:

Tämä neiti onkin sitten erikoinen tapaus. Ensin näin viimesyksynä unta noin 10 kertaa valkoisesta, törröttäväkarvaisesta ja nuoresta naarasmarsusta, vaikken ollut missään sellaista edes nähnyt. Sitten näistä unistani johtuen kävin netistä marsujen myynti-ilmoitukset läpi ja en niistäkään sopivaa löytänyt. Pistin vielä itse ilmoituksen marsujenmyyntipalstalle, että jos joku tietäisi kuvailuni mukaisen tapauksen niin olen kiinnostunut. Ei mennyt kuin hetki niin sain minulle tuntemattomalta naiselta vinkin mistä löytäisin tämän unieni marsun ja soitinkin heti paikkaan jossa hän sanoi marsun olevan. Myyjä minulle kertoi, että tämä marsu onkin erikoinen, koska hänellä on vain yksi etuhammas kun normaalisti marsuilla on niitä neljä. Pitkän tovin myyjän kanssa marsun hoidosta keskustelin ja ylipäätänsä marsujen alkuperistä ja muista ja kotiinihan Iri lähti. Hän muutti luokseni 15.10.2014 ja on syntynyt 4.9.2014.


Nyt tässä ajan saatossa on käynyt ilmi ihan eläinlääkärinkin toteamana, että Iri on sokea, kuuro ja hänellä ei ole poskihampaitakaan. Mikä tietysti kuulostaa todella hurjalta, mutta jos Irin näkisi livenä, niin hän käyttäytyy kuin normaali, iloinen marsu! Aktiivinen ja suurella ruokahalulla varustettu kuikuttelija. Hänelle täytyy vain vihannekset suikaloida erikseen, muuten syökin ihan normaalisti.

Iri on siis rusetillinen risteytys pink eyed white.


Punasilmäisyys marsuilla ei tarkoita, että kyseessä olisi jotenkin geeneiltään vaillinaisia marsuja, vaan punasilmäinen valkoinenkin on aivan yhtä vahva kuin muunvärisetkin. Tässä Irin tapauksessa on vain käynyt  niin, että ilmeisesti hänet "kasvattanut" henkilö ei ole tiennyt, ettei roan+roan tai dalmatialainen+dalmatialainen -väriyhdistelmiä saa yhdistää keskenään kasvatusmielessä, tuloksena on neljäsosan poikasista vajaakehittyminen ja/tai aikainen kuolema.  Yleensä siis geeneiltään epäonniset yksilöt kuten Iri kuolevat todella nuorena vajaakehittyneisyyden vuoksi, mutta eläinlääkärikin sanoi, että Iri voi jopa yllättää ja elää ihan hyvänmittaisen marsunelämänkin. Tietenkin häntä pidän erityisesti aina silmällä ja itseasiassa marsu on hyvin tottunut pääsemään joka päivä syliini, viimeistään illalla huhuilee häkistä "Heeeeiiii, olen täällä ja tahdon syliin!" jos en ole aiemmin ehtinyt. :D Vakiintunut käytäntö on myös, että iltaisin 21-23 välillä hän vetää noin 5min hepulikierroksen häkissä, iloinen ja energinen marsu kun on. *sydän*

Hän on päässyt potentiaalisia kavereitakin moikkaamaan, tässä Gaia.

 Viinirypäle on suurta herkkua! Sitä tosin voi antaa vain vähän kerrallaan mahdollisten laksatiivisten vaikutusten takia, mutta kyllä miua ilostuttaa kuinka hän syökin! Kaikki suikaloidut vihannekset häviävät aina kun niitä on tarjolla (päivittäin saa hänkin vihanneksia) ja Oxbown Performance -pellettiä mussuttaa kuin karkkia. Hän oli minulle tullessaan nippa nappa 300g ja juuri äsken punnitsin hänen olevan 600g! Sosiaalinen, ihana tapaus.

Tässä erään päivän vihannestarjoiluja, jotka olivat marsuille menossa. Oikeassa yläkulmassa on Irin suikaloidut mussutettavat.

Seuraavaksi olisikin luvassa joko gerbiilieni tai urosmarsujeni esittely, katsotaan kumpi putkahtaa ilmoille ensin! :)

-Meri

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kovakuoriaisten elämää

Tervehdys taas!
Nyt ajattelin kirjoittaa esittelyn ja pienen tietoiskun aivan mainioista pikkulemmikeistä, nimittäin kovakuoriaisista, joita minultakin löytyy tällä hetkellä muutamaa lajia. Moni voi miettiä mitä hohtoa näissä pienissä otuksissa oikein on mutta kun asiaan tutustuu hieman pintaa syvemmälle, aukeaa hyönteisissä ihan valtavan mielenkiintoinen maailma. Jo pelkästään kovakuoriaisissa on valtaisa lajikirjo, on lajeja jättimäisistä ihan pienenpieniin. Myös väri- ja ulkomuotovariaatioita löytyy hurjasti. Ja mikä mukavinta, ihan laaja otanta kauniita lajeja on saatavilla ihan meille suomalaisillekin kovakuoriaisharrastajille.

Ruusukuoriainen Pachnoda peregrina
 
Minulla, niin kuin ehkä monilla muillakin harrastus on saanut alkusysäyksensä tavallisimmista, usein matelijoiden ruokaeläiminä käytetyistä ruusukuoriaisista. Ruusukuoriaisen iso pullea toukka on monien isojen liskojen herkkupala. Itse kuoriainen taas on kaunis, samettinen ja elintavoiltaan rauhallinen hyönteinen, jonka kaunis väritys oikein hohtaa, kun sen terraario on hyvin valaistu.
 

Kovakuoriaisten eri elämänvaiheiden seuraaminen onkin tämän harrastuksen suola. Kovakuoriainen kokee suhteellisen lyhyessä ajassa täydellisen muodonvaihdoksen. Toisin sanoen niiden elämä koostuu neljästä eri vaiheesta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Terraarioissa yleisimmin pidetyillä lajeilla tämä aika munasta aikuiseksi saattaa kestää puolesta puoleentoista vuoteen lajista riippuen.

Chlorocala africana africana, Smaragdi kukkakuoriaisen toukkia
 
No millaisessa terraariossa näitä pikkuisia otuksia sitten pidetään? Aikuisen kovakuoriaisen terraariosta saa rakennettua erittäin näyttävän kokonaisuuden, kun panostaa hieman terraarion sisustukseen. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Exoterran Nanoterraariot, joissa on kätevät ovet sekä hyvä ilmanvaihto verkkokaton kautta. Kokoa terraariolla tulee olla vähintään noin viisi kertaa aikuisen kuoriaisen pituuden verran, ylärajaa ei tietenkään ole. Huomioitavaa on, että terraariossa tulee olla suljettavat ovet ja kansi, koska monet lajit lentävät varsin näppärästi eivätkä epäröi tätä taitoa myös käyttää. :D
 
 
 
Tässä esimerkkejä ystäväni terraariosta miten kauniisti voi hyönteisterraarionkin sisustaa.
 
Kuvan lasiterraariot ovat Exoterran nanoterraarioita. Kooltaan 20x20x20cm.
 
Muoviset faunaboksit ovat erittäin käteviä toukkien kasvatuksessa. Sumutepullo on myös välttämätön kapistus, terrojen kosteus pidetään kullekin lajille sopivana sumuttamalla tarpeen mukaan.
 
Mitä terraarioon sitten tulee laittaa? Jos on kyse toukista, tulee pohjalle laittaa kunnon kerros lehtikompostia ja lahoa puuta pohjamateriaaliksi. Molempia on saatavilla kätevinä valmistuotteina, Beetlefix 1 ja 2.
 
Useille lajeille näiden materiaalien sekoitussuhde on 50/50 mutta kannattaa tutustua asiaan aina lajikohtaisesti. Lahopuu ja maatuva lehtimateriaali on elintärkeää toukkavaiheessa oleville kuoriaisille, ne nimittäin syövät alustaa, jossa elävät. Toukille voi tarjota myös ylikypsiä mehukkaita hedelmiä syötäväksi. Pohjamateriaali pidetään myös sopivan kosteana muttei märkänä. Toukat myös juovat pisaroista. Havupuita ei toukille tule tarjota.
 
Lehtikompostia (Beetlefix 1)
 
Lahopuuhaketta (Beetlefix 2)
 
Tämä harrastus ei ole hätähousujen hommaa. Nimittäin kovakuoriainen saattaa viettää toukkavaiheessa useita kuukausia, joillain lajeilla jopa vuosia! Mutta odotus palkitaan, uskokaa pois. :) Mikään ei ole niin palkitsevaa, kun kotelosta lopulta putkahtaa kaunis metalliväreissä hohtava kuoriainen!
 
Ennen kuin tuohon kuoriutumisvaiheeseen päästään, on toukan tietysti ensin koteloiduttava. Toukka valmistaa ympärilleen soikean muotoisen kotelon terraariossa olevasta pohjamateriaalista. Kannattaa olla tarkkana näiden koteloiden kanssa, toukka saattaa kiinnittää sen myös johonkin puunpalaan tai terraarion seinään! Ettet tule pohjaa möyhiessäsi vahingossa repäisseeksi sitä irti. Jos kotelo hajoaa, on toukka todennäköisesti mennyttä kalua. Varovainen siis kannattaa olla, ettei pilaa hommaa tässä herkässä vaiheessa.
 



Tyhjä kotelo, josta kuoriainen on jo marssinut ulos.
 
Muutama sananen sitten aikuisen kovakuoriaisen elämästä, joka on tietysti se "näyttävin" vaihe tätä harrastusta. Terraarion sisusteiden rakentelun lisäksi tulee panostaa kuoriaisen luonnollisten elinalueiden olosuhteiden jäljittelyyn. Ruokintaan kannattaa tietysti myös perehtyä. Ruuaksi suositellaan meheviä hedelmiä kuten ananas, appelsiini ja melonit. Hyvä ja helppo vaihtoehto on myös valmiit kuoriaisille tarkoitetut ravintohyytelöt eli Beetle Jellyt. Niitä on tarjolla lukuisia makuja. Valmiit hyytelöt ovat myös sikäli käteviä, ettei niihin keräänny pieniä hedelmäkärpäsiä, mitä saattaa tuoreet hedelmänpalat vetää puoleensa.
 
Mansikanmakuinen Beetle Jelly ravintohyytelö.
Pikarin voi kätevästi myös halkaista veitsellä kahtia jos syöjiä ei ole niin paljoa, että ruokaa haaskaantuu turhaan.
 
Chlorocala africana oertzeni, Purppura kukkakuoriainen herkuttelemassa.
 
 
Pachnoda aemula, Täpläpurjeruusukuoriaisia omenanpalassa.
 
Saatavilla on myös käteviä puukuppeja, joihin ravintohyytelön voi asettaa likaantumisen vähentämiseksi. Ateriointia harkitsemassa Stephanorrhina julia- lajin kaunis edustaja.
 
 
Tässä vielä vilkuttaa myös upea Stephanorrhina julia. 
Tämä laji on muuten mahtavan taitava lentäjä. Jos näitä kaunokaisia harkitsee, kannattaa ajatella myös pitkänomaisen terraarion hankintaa. Otukset harrastavat  hurisevaa taitolentoa pitkään ja hartaasti jos niille tarjotaan siihen mahdollisuus. :)
 
-Merja
 





maanantai 5. tammikuuta 2015

Kolme hamsteria ja heidän nöyrä palvelijansa.

Heippa!

Tällä kertaa mieltäni kutkutti tehdä esittelyt hamstereistani tänne. Minulla siis on kaksi syyrialaista hamsteria ja yksi kiinankääpiöhamsteri, jonka aiemmassa postauksessani jo näittekin. Nyt keskityn enemmän syyrialaisiini, Lunaan ja Stuarttiin.

Stuart muutti osittain sattuman kautta luokseni, hänen oli  tarkoitus olla minulla vain sijoituksessa, mutta minulle sitten lopulta hän jäikin. Ihana, leppoisa ja herkuille perso herra kyseessä! Stuart muutti luokseni aika lyhyellä aikataululla, joten siksi näissä ensimmäisissä kuvissa on virikkeinä juuri mitä kaapeistani löysin. Suurimman osan vieläpä keittiöstäni. :D




 "Kuka häiritsee kauneusuniani?" Stuartin ehdottomaksi lemppariksi nousi tuo Pallosta ostamani omenamökki. Se on siitä hyvä, että on tarpeeksi tilava eikä mitään pehmeää muovia.


Tut-Zoo's Randall "Stuart"
Synt: 18.10.2013
Lk creme
Uros
Kasv: Lykke Omel

Hän muutti luokseni 20.3.2014. Tiesin jo silloin, että hamstereita minulla tulee olemaan jatkossakin. Hän vakuutti minut kuinka syyrialainenkin voi olla kerrassaan hurmaava ja sympaattinen karvamonsteri! *sydän*


Stuartin kanssa on käynyt pari jännempää tapausta; alkuvuodesta 2014 hän karkasi (omasta tyhmyydestäni johtuen) ja sain häntä sitten houkutella ihan hädässä (ja hirveässä migreenissä) uunini rakenteista! Voi hyvät hyssykät sentään.. Siitä lähtien olen kiinnittänyt erityistä huomiota, ettei hamsutkaan pääse karkuun. :D

 Stuart ei ole koskaan ollut kovinkaan säikky, ennemminkin hän tutkii uusia asioita touhukkaana.

Toinen jännä tapaus oli, kun hiljattain Stuart epäonnekkaan sattuman kautta tunki päänsä jumiin puisen toimistotarvikkeena tunnetun lehtitelineen pieneen etuseinän reikään. Onneksi mieheni (jota myös Metsuriksi kutsun) oli paikalla ja purki puisen telineen osiin työkaluilla, jotta saatiin Stuart irti! Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Kehoitan kaikkia kiinnittämään huomiota kaikkien jyrsijöiden virikkeisiin ja muihin asumusten irtaimistoihin; on ERITTÄIN hankalaa, ikävää ja jopa vaarallista kun eläin jää jumiin!

"Täytyykö herätä?"

 "Ei, en taida jaksaa...Zzzzzz"

 "Vielä mahtuu herkkuja poskiin!"

 Hamstereitakin on hyvä punnita silloin tällöin, jotta voi helpommin puuttua muutokseen terveydessä. Painon heittely kun voi olla oire monesta asiasta.

Hyvin tyypillinen Stuart. *sydän*

Sitten hamsterineitiini Lunaan! Perusinfoa kehiin:
Yam Yam's Luna Legra
Synt. 25.12.2013
Pk luonnonvalkoinen
Naaras
Kasvattaja: Sarita Kokkoniemi

Luna on rikastuttanut elämääni vipattavilla pyllytöyhdöillään 29.6.2014 lähtien.

 Luna on todella kova vipeltäjäneiti! Hänestä on hyvin haasteellista saada hyvää kuvaa, pitäisi itse melkein juosta hänen vauhdissaan. :D


Käytöseroavaisuuksina uroilla ja naarailla syrkeissä itse olen huomannut, että Stuart nukkuu 85% ajasta kun taas Luna tuhoaa asioita ja vipeltää 80% ajasta, loput 20% menee kauneusunilla. Enemmän siis havainnointeja teen Lunasta kuin Stuartista, Stu kun vetelee hirsiä niin paljon.

 "Herkkujaaaaaaaaa!"

*nom nom nom*

Kerran kävi niin, että söin juustonmakuisia sipsejä tietokoneella ollessani aivan Lunan terrarion vieressä. Luna haistoi sipsit ja tuli potemaan mieletöntä marttyyrikuolemaa terran nurkkaan, mahdollisimman lähelle sipsejäni! Nauroin aivan vesi silmistä valuen, raasu ei todella ollut tyytyväinen kurkunpalaan kun nenä havaitsi juustosipsejä! :D Tietenkään en sipsiä Lunalle antanut, mutta jonkin hamsuystävällisemmän herkun kylläkin.



Toinenkin hauska tapahtuma tulee Lunasta mieleen, erään kerran olin hyvin surullisessa olotilassa ja Luna tuli taas tuohon terran nurkkaan ja heilutteli etutassujaan niin kuin olisi yrittämässä halata minua. Kyllä hamsuystävällisiä herkkuja hän sai silloinkin. Todella symppis neiti. *sydän*

Seuraavaksi voisin rustailla muista eläinlajeistani, gerbiileistä tai marsuista, jommasta kummasta ensin. Innolla myös odotan Merjan kirjoituksia hänen erilaisista lemmikeistään!

-Meri

P.S Ja jos jollekkin ei selvinnyt, niin minä olen se nöyrä hamstereiden palvelija. :D