Kuin koira ja... kani.

Tällä kertaa aion kertoa otteita kanimme elämästä ja sen ihmeellisestä ystävyydestä koiran kanssa.

Viime syksynä kaupalle jäi pyörimään jostain ihmeellisestä syystä aivan mainio kääpiöluppa risteytyskanipoika. Se oli tullut hyvin sosiaaliseksi hyppiessään liikkeen lattialla isossa aitauksessa ihmisten ja kaiken tapahtuman keskipisteessä. Oliko sitten hieman pidempi karvanlaatu syynä, että se ei kerennyt vielä löytää kotia. Tai sitten se oli vain tarkoitettu että se löytää kodin minun luotani. :) Olin pikkuhiljaa aivan myyty tämän ihanan pojan ulkonäön lisäksi tietysti sen mahtavasta luonteesta. Se ei pelännyt oikeastaan mitään, oli hyvin avoin, kiltti ja utelias. Oikea mahtava seurakani siis. Ja siitä se sitten lähti pyhäinpäivän aattona meille. Halloween-pupu, nimeltään Rafael.. ;)

 

Tässä Rafael ensimmäisenä iltana uudessa kodissa.

Tunsin tämän herran jo sen verran hyvin, että laitoin sen saman tien vapaaksi lattialle. Se alkoikin uteliaana tutkailla asuntoa muitta mutkitta. Oli paljon uusia hajuja ja asioita, voi sitä hyppimisen määrää!

 

Tässä terraarion alla olikin Rafun ensimmäinen "spottailupaikka", johon se heittäytyi loikoilemaan ja seurailemaan uusien asuinkumppaniensa touhuiluja. Se oli ensimmäisestä illasta lähtien täysin kotonaan. :)

 

Uusi asia Rafaelille kotonamme olivat uudet isot karvaiset ystävät, koirat!

 

Enkä olisi ikinä uskonut miten se hullaantui niihin lähes saman tien. Moni voisi kuvitella, että tätä pientä kania täytyi kovasti suojella isommilta koirilta

 

(Niin kuin tietysti valvoa täytyykin, tapauskohtaisesti! Eikä kaikkia koiria voi todellakaan edes päästää kanien kanssa vapaasti seurustelemaan. Riippuu täysin yksilöstä ja rodusta. Puhun tässä kirjoituksessa vain omista koiristani, eikä toimintatapoja tule missään nimessä yleistää kaikkiin koiriin ja kaneihin. Ja korostan vielä etteivät nämäkään eläimet ole koskaan keskenään valvomatta.)

 

mutta tässä tapauksessa tilanne oli täysin toisin päin. Sain suojella koiria tältä uudelta pieneltä innokkaalta Don Juanilta. Etenkin blue merle shelttimme veti puoleensa Rafaelia kuin hunaja mehiläistä.

 

Ihana Nemo- koiramme sieti pikkuhurmurin piiritystä ihanan shelttimäisellä suurella sydämellä. Mutta tietysti menimme myös itse väliin tähän liehakointiin. Rafu saattoi mennä aivan Nemoon kiinni ja tuijottaa sitä lumoutuneena kuinka kauan tahansa. Lopulta viikon parin päästä tilanne meni niin hurjaksi, että päätös kanin kastroinnista tuli äkkiä eteen, kun kanilla oli siihen vaadittava ikäkin jo saavutettu. Pieni casanovamme lähti eräänä perjantaina kohti aivan mahtavaa eläinklinikkaa, Linnunmäkeä, jossa kastrointi kävikin taidolla ja lähes huomaamatta.

 

Tässä Rafael on juuri palannut operaatiosta kotiin. Poika oli aivan virkku ja tosiaankin toipui hetkessä. Alkoi heti nakerrella lempiherkkuaan mustikanvarpuja. :) Sitten olikin vauhtihirmun kestettävä viikon päivät rauhallisempaa elämää aitauksessa. Vauhdikkaat hyppelyt piti rauhoittaa toipilasajaksi. Siinä sitten sainkin kummastuneita katseita häkistä, että mitäs kummaa, miksi et laske minua ulos. :) No, pian taas vapaus koitti.

 

Tässä on kanin illanviettoa lokoisimmillaan. Se rakastaa loikoilla koirien keskellä, kaiken keskipisteenä niin kuin ennenkin. Mikään tapahtuma ei saa siltä mennä ohi huomaamatta. Miten utelias eläin voi kani ollakin!

 

Harmaata Nemo- shelttiä se seuraa mihin tahansa edelleenkin mutta maltillisemmin. :) Toinen koiramme ei niin perusta kanista. Aika välinpitämätön on sen suhteen. "Harmailla pojilla" on sen sijaan joku näkymätön talutusnuora välillään.

 

 

Tässä Rafael pesee kaverinsa naamaa. :)

 

Jotain voi tehdä sentään ilman koiriakin. Omena on hyvää, kun yksin syö. ;)

 

Namnamnam...

 

 

Persoonallisia loikoiluasentoja. Monesti saa nauraa kanin hulluille asennoille ja tavalle miten kani asettuu makuulle. Sanotaankin että se "heittää luut lattiaan", siltä se tosiaan näyttää, kun se heittäytyy vauhdilla kyljelleen. :)

 

Onhan Rafaelilla toki häkkikin jo sen oman turvallisuuden vuoksi, vaikka paljon vapaana onkin. Päiväsaikaan se joutuu olemaan häkissä, kun eläimillä ei ole valvontaa. Koirat ja kani eivät ole koskaan keskenään ilman ihmisiä. Sillä halusinkin kanille suhteellisen suuren häkin, kun kani on niin liikkuva eläin. Häkin pituus on 140cm, enkä mitenkään haluaisi sitä laittaa pienempään häkkiin, vaikka se siellä ei läheskään koko päivää oleskele. Aluksi pidin sitä pari metriä pitkässä aitauksessa mutta se täytyi vaihtaa katolliseen häkkiin kanin hyppyvoiman takia. Rafael taisi nauraa vain partaansa mokoman aitauksen kanssa. Että joku edes kuvitteli, ettei hän pystyisi sieltä ulos hyppäämään, vaikka korkeutta sillä oli suhteellisen reilusti...

 

Häkin sisustus on erittäin helppohoitoinen, kun kanille järjestää erillisen wc-laatikon. Koko muun lattiapinta-alan voi siten peittää vaikka matolla, kun kani oppii tekemään tarpeensa ks laatikkoon. Ei pöllyäviä puruja ja tällaisella pitkäkarvaisemmalla kanilla se puru tarttuisi ihan mahdottomasti jo karvoihinkin. Samasta syystä myös mitä mainioin wc-laatikossa käytettävä pelletti on TOALÄTT.

Se on sopivan isokokoista paperipuristetta. Imee kosteuden erittäin tehokkaasti eikä tartu karvoihin.

Toinen asia mikä helpottaa puhtaanapitoa on heinän sijoittaminen heinätelineeseen tai metalliseen palloon, jonka voi ripustaa vaikka häkin kattoon tai seinään. Heinät eivät pöllyä ympäriinsä ja kani syö ne siististi kiskomalla ne telineestä.

 

 

Ruokana laadukkaan heinän ohella Rafael popsii Genesis- pellettiä. Erinomaisen maistuvaa ja siitä se saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Rafulle se käy melkein makupalasta. Kun se kuulee pellettien ropisevan kuppiin juoksee se kovaa kiitoa takaisin häkkiin. :)

 

Tässä Rafael askaroi älylelun kimpussa. Ei tainnut herkku vaan olla tarpeeksi herkkua, kun eivät oikein älynystyrät riittäneet luukun avaamiseen. Tai sitten toisaalla tapahtui jotain paljon mielenkiintoisempaa, jota piti lähteä tutkimaan vauhdilla... :)

 

Eihän näin suloista naamaa voi mitenkään vastustaa. :)