Lukijan sopii huomioida, etten ole millään tapaa virallisesti pätevä laukomaan tätä tekstiä, havaintoni perustuvat omiin tai luotettavista lähteistä kuulemiini kokemuksiin. Lisäksi jonkin verran olen itse tutkinut eläinten ruokavalioita. Rakentavaa palautetta saa aina pistää kommenttiboksiin, minäkin olen inhimillisiin erheisiin taipuvainen ihminen (kuten me kaikki). :)
Tällä kertaa tahtoisin erityisesti perehtyä nykyään yleiseen ongelmaan; lemmikkieläinten elintasosairauksiin, eritoten ylipainoon. Ihmisten ylipainosta on jatkuvasti puhetta niin mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin ja nykyajan ruokateollisuuden mittavat tarjonnat ja mainostukset vain edesauttavat vyötärönseutumme kasvamista. Energiaa saadaan aivan yli oikean tarpeemme ja lihomisemme johtaa pitkittyneenä pahimmassa tapauksessa suurempiinkin vaivoihin kuin vain jo kengännauhojen sitomisenkin aiheuttaman hengästymiseen. Mutta kuinka usein näissä ihmisten ylipainokeskusteluissa mainitaan ruokateollisuuden ylitsepursuavan tarjonnan vaikutus lemmikkieläimiimme? Aika harvakseltaan minun mielestäni.
Olen viimeaikoina kuullut monta kertaa kuinka esimerkiksi talvikkohamsterin omistaja päivittelee hamsterinsa olevan ylipainoinen. Olen kysynyt, että millainen ruokavalio ja ympäristö hamsterilla on, johon olen saanut vastauksen "juu ihan normaalia hamsterinruokaa syötetään" ja siinä sitten olemme keskustelleen hamstereiden terveydestä ja sopivista herkuista ylipäätänsä. Kysyin myös kuinka usein hamsteri saa tuoreruokaa normaalin kuivaruokansa ohessa ja vastaus oli useamman kerran viikossa. Kääpiöhamstereilla vain on se ominaisuus, että he ovat normaalia alttiimpia diabetekselle ja se pitäisi pitää mielessä herkkujakin jaellessa. Pelkästään jo tuoreruoissa hedelmissä on runsaasti hedelmäsokeria, joka yhtälailla teollisemmankin sokerin kera aiheuttaa liioissa määrin lihomista ja mahdollisesti diabeteksen. Talvikoilla kuitenkin se tyypillinen, pönäkkä ruumiinrakenne voi hämätä omistajaa, jolla on vain yksi talvikko. Ne kun ovat sangen lumipallomaisia ruumiinrakenteeltaan monesti. Eniten omistajan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota hamsterin yleisilmeeseen, onko turkki siisti, silmät kirkkaat, nenän- ja suunseutu kuiva ja liikkuminen normaalin virkeää muutenkin. Omistajan tulisi kuitenkin säännöstellä ns. ylimääräisten "jyrsijänherkkujen" antamista, ne kun voivat olla aikamoisia kaloripommeja ja lihottavat päivittäin saatuina.
"Jyrsijänherkut" ovat lainausmerkeissä, koska valitettavasti markkinoilla on paljon tuotteita, jotka ovat esimerkiksi marsuille suunnattuja ja silti sisältävät ainesosia, jota marsuille ei saisi syöttää. Olen tutkinut, että marketeissa on myynnissä ainakin kolmea sorttia "marsuille suunnattua kuivaruokaa" ja ravintosisällöt näissä ovat kaameat. Marsuista ei ole tiedetty ruokien sisällysluetteloiden perusteella yhtikäs mitään (sisältävät mm. perunaa, sipulia, purjoa, auringonkukansiemeniä ja rasvaprosentit voivat olla yli tuplasti yli suositusten elintärkeän kuidun määrän jäädessä todella pieneksi). Minua hirvittää, kuinka helposti tälläistä aivan vääränlaista ruokaa onkaan tarjolla marsuillekkin ja koska pakkauksessa voi olla marsun kuva, niin moni ostaa kyseistä sapuskaa eläimilleen sen suuremmin sisältöä ajattelematta. Samoin en ole tainnut kuulla keneltäkään hyvää marketeissa myytävien samojen merkkien heinistä. Siksi minua ilostuttaakin joka kerta, kun minkätahansa lemmikinomistaja tulee eläinkaupalle kysymään laadukkaammista lemmikinruoista, hänellä kun oli herännyt epäilys, ettei markettiruoka taida olla hänen lemmikilleen sopivin vaihtoehto. Kumpa vain tietoisuus oikeanlaisesta ruokinnasta leviäisi, eikä kenenkään eläimet joutuisi elämään lajille erittäin epäsopivalla ravinnolla.
Ravintofaktoja kannattaa käydä katsomassa kyseisen eläinlajin yhdistyksen sivuilta, niiltä löytyy usein hyvää tietoa tai vähintään linkit opetusmateriaaliin ruokintaan liittyen.
Ymmärrän kuitenkin hyvin, kuinka omistajan on ihana hemmotella karvalastaan, mikäs sen mukavempaa kuin iloinen lemmikkieläin! Liiallisella hemmottelulla vaan on se vaarapuoli, että se käy terveyden päälle ja esimerkiksi suurempien eläinten tapauksessa saattaa johtaa käytösongelmiin. Koirienkin koulutuksessa täytyy kuitenkin muistaa olla määrätietoinen ja selkeä. Todella energisten koirien kanssa on tärkeää pitää huolta tarpeeksi suuresta liikunnan määrästä ja aktivoinnista.
Vielä lyhyesti koirista.. Olen tässä viikon mittaan tätä tekstiä luonnostellessani kysellyt kouralliselta erilaisia ihmisiä mitä mieltä he ovat lemmikkieläinten elintasosairauksista ja melkein kaikki mainitsivat ensimmäiseksi ongelmaksi laiskojen ihmisten koiranomistajuuden. Koiraa siis ei viedä tarpeeksi lenkille kuluttamaan syötyä energiaa ja täten lihominen on taattu. Asia erikseen on ihmiset, jotka esimerkiksi sairauden takia eivät pääse ulkoilemaan koiran kanssa tarpeeksi, mutta tälläisessä tapauksessa pitäisi löytyä koiralle joku kykenevä lenkittäjä tai koira kokonaan sellaiseen kotiin, jossa tarpeellinen liikkunnansaanti on taattu. Erityisesti itseäni säälittää jos kyseessä on jo valmiiksi ihmisen melko pitkälle jalostama rotu, kuten englanninbuldogit tai muut "ruttukuonoiset" koirat, joilla normaalipainoisenakin rasituksen alla on hengittäminen vaikeampaa kuin normaalikuonoisille koirille. Jos tälläinen "ruttukuonoinen" koira on vielä ylipainoinen ja hengästyy jo matkasta olohuoneesta ruokakipolle keittiöön on koiran olo varmasti piinallinen kuumana kesänäkin. Ja tässä tahdon vielä mainita, että minä pidän kaikenlaisista koirista, sydämeeni mahtuu niin nämä "ruttukuonoiset", kuin normaalikuonoisetkin, vaikka rotujen radikaalisti muovaamista jalostuksen kautta en kannatakkaan (eläimen hyvinvointi pääasia!).
Saaliseläinten kanssa herkkujen syöttäminen on kuitenkin hieman erilaista. Esimerkiksi marsut, kanit, hamsterit ja gerbiilit (näistä uskallan sanoa, koska on omakohtaista kokemusta) ovat hyvin tyypillisiä saaliseläimiä. Jos jokin yllättävä kolahdus kuuluu tai uusi ihminen lähestyy, on ensimmäisenä saaliseläimellä mielessä selviytyminen -> karkuun juoksu. Mutta hiljakseen kun totuttaa tälläisen pieneläimen uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin päästään jo pitkälle! Ja miten onnistuu totutus parhaiten? Herkuilla. Marsut ja kanitkin (toki poikkeusyksilöitä voi olla) ovat todella persoja herkuille ja kasvinsyöjinä heidän elimistönsä toimivat kokoajan = eläimelle on luontaista syödä jatkuvasti. Se tässä siis merkitsee, MITÄ eläin syö, onko kyseessä terveellinen ruoka vai ihmisen teollisesti tuottamat sokeri/väriainepommit! Marsuille ja kaneille pääravinto on kuitenkin laadukas kuiva heinä ja raikas vesi. Hyvin pientä asemaa näiden eläinten ruokavaliossa hallitsee kuivaruoan, eli pelletin syönti (jotkut omistajat ovat pelletittömän ruokavalionkin kannattajia). Vihanneksia ja muita tuoreita ravintoainepommeja (kesäisin esimerkiksi tuoreet voikukanlehdet) kuuluu marsun ja kanin saada mieluiten useasti viikossa. Marsuilla täytyy huomioda C-vitamiinin saanti päivittäin! Tarkemmista ruokintaohjeista ja suosituksista voisin tehdä oman postauksensa.
Itse annan tuoretta n. kerran päivässä kuikkumonstereilleni ja kanille suunnilleen joka toinen päivä hieman (hieman = porkkanaa ehkä 1cm mittainen pala tai esimerkiksi 1 pieni parsakaalinpala). :) Hamsterini saavat muutaman kerran viikossa vihannesta tai pienesti hedelmää ja gerbiileilleni olen huomannut kerran viikossa vihannesten antamisen ihan toimivaksi. Gerbiilini pitävät erityisesti porkkanasta ja parsakaalista, hamsterini ovat enemmän kaikkiruokaisia. Gerbiileilläni ja hamstereillani täytän kuivaruokakuppia kun se alkaa ammottaa tyhjyyttään (gerbiileille vähän jo aiemmin, he kun harvemmin hamstraavat ruokaa pesäänsä). Antamassani kuivaruoassa on näille minimonstereille tarpeelliset eläinperäiset proteiinit (kuivattuja jauhomatoja ja sirkkoja + koiran/kissanruokanappuloita) muun siemenseoksen joukossa. Rapunzelin hamsterin- ja gerbiilinruoat ovat muistaakseni pohjana sekoituksilleni ja lisäilen eläimen yksilön tarpeet huomioon ottaen ylimääräisiä pähkinöitä tai otan seoksesta pois kaiken luonnostaankin makean (kiinankääpiöhamsterilleni tämä toimenpide), juurikin diabetesriskin minimoidakseni. Tulee myös huomioida, että gerbiilit tarvitsevat kevyempää ruokaa kuin hamsterit.
.JPG)
Yksi nykyajan ongelmista on myös lemmikin inhimillistäminen, eli kohdellaan lemmikkiä kuin ihmislasta. Koiria puetaan vaikkei lämpötilojen perusteella tarvitsisi ja markkinoille putkahtelee jatkuvasti uusia hemmottelutuotteita. Itse kannatan päätäännostavaa luonnollisten hoitomuotojen ja ruokavaliojen aaltoa, mutta monesti ihmisillä resurssipuolikin tulee vastaan hoitotarvikkeita/eläimenruokaa valittaessa. Halvimmat tuotteet kun tuppaavat olemaan niitä teollisesti mahdollisimman edullisesti tuotettuja jatko- ja lisäaineita sisältäviä koktaileja. Esimerkiksi koiranruokien sisällysluetteloita tutkimalla selviää, onko syöttämäsi ruoka täynnä halpoja jatkoaineita (vilja ja maissi esimerkiksi), vai koostuuko koiranruoka luonnollisista ja oikeasti tarpeellisista raaka-aineista (kuten ihan kunnollinen liha ja vain pientä osaa näyttelee sivutuotteet, esimerkiksi hedelmät/vihannekset).
Mahtaa muuten koirakin hämmentyä joutuessaan inhimillistämisen nimissä puettavaksi ja kanniskeltavaksi pikkulaukussa kaikkialle, koiran luonnollinen elintyyli kun olisi aivan jotain muuta. Tokihan tässä tulee myös vastaan se, että ihminen on jalostanut pienistä koirista usein sellaisia, jotka eivät suomen talvessa sellaisenaan pärjäisi ja monen mieltymyksiin kuuluu juurikin käsilaukkumalliseen kantokoppaan mahtuva hauva(vauva). Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, etten pidä marsujenkaan pukemisesta edes naamiaistarkoituksiin, näyttelykärpänenkään ei ole minua puraissut kun tulen aina suoraan vain ajatelleeksi, etteivät minun marsuni moisesta hommasta pitäisi ja en heille tahdo tuottaa ylimääräistä stressiä reissaamisella ja ihan uusilla, hälisevillä näyttelytilanteilla. Marsut kuitenkin ovat onnellisimmillaan virikkeellisessä, tilavassa ympäristössä lajitoverin kanssa heinäkasassa möyrien. :) Mutta tämä tosiaan on oma mielipiteeni, kaikki tyylillään! :) Ymmärrän kyllä hyvin esimerkiksi tavoitteellisten kasvattajien kasvattien näyttelyttämisen, jotta jalostukseen saataisiin sukua jatkamaan vain parhaimpia yksilöitä. Itse kun en viralliseksi kasvattajaksi ole pyrkimässä niin en näe ainakaan tällä hetkellä tarvetta eläinteni näyttelyttämiselle. (Älkääs nyt kukaan näyttelyissä kävijä hermostuko siellä! :D )
Miksi mie tälläisista aiheista raapustin? Ihan vain tahdoin herätellä ajatuksia ihmisissä, että mitä syöttävät eläimilleen! Koska normaalipainoinen eläin kuitenkin elää todennäköisemmin pidempään ja terveempänä kuin ylipainoinen. (Toki on asia erikseen perinnölliset sairaudet jos sellaisia löytyy taustalta.)
Rakentavaa palautetta tosiaan saa laittaa tuonne kommenttiboksiin. :)
-Meri
P.S Editoin koirien kouluttamista koskevaa osiota hiukan 7.4.15 :)
Todella hyvä postaus ! :)
VastaaPoista