sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pikkutassujen töminää

Kovasti on taas ollut minulla vilinää poikasrintamalla syksyn mittaan. On ollut onni saada muilta kasvattajilta aivan ihania eläimiä kasvatustyöni jatkoa ajatellen. Sopivasti onkin ollut tarjolla juuri haluamiani värejä tuleviin yhdistelmiini.

Syyrialaisissa hamstereissa minua on jo pitkään viehättänyt väri suklaa. Se on jotenkin aivan ihanan herkullinen, suklainen. :D Juontaa lienee juurensa entisestä koirastani, joka oli suklaan (tai virallisemmin MAKSAN) värinen labradorinnoutaja. Olen aina ihaillut tätä väriä kyseisessä ja monissa muissakin roduissa ja eläimissä. Noh, nyt sitten hamstereissakin. :)

Henkilökohtainen turkkimieltymykseni syyrialaisen hamsterin suklaa- värissä on lyhytkarvainen. Siinä jotenkin värin "hehku" tulee näkyviin mehevimmillään. Lisäksi sitten vielä valkonauhaisuus on hieno plus tähän väriin. Onnistuessaan täydellisesti, tämä väri muodostaa kauniin valkoisen nauhan hamsterin vartalon ympäri mutta minusta ei haittaa näin lemmikkimielessä, vaikka nauha ei niin täydellinen olisikaan. Monesti ruskeaan vartaloon saattaa valkonauhaisuus tuoda vain epämääräisesti "nauhaa mukailevia laikkuja", jotka nekin näyttävät kauhean hauskoilta. Vähän niin kuin laikukkaalla ruskealla lehmällä. :D


Kuvassa näkyy juuri niitä vähän epäonnistuneempia nauhoja, joka ei tietenkään hamsterin lemmikkiominaisuuksia vähennä. :) Aivan ihania palleroita tuli tähänkin poikueeseen. Poikueen emo oli siis suklaa valkonauhainen ja isä suklaa. Poikueeseen siunaantui 12 poikasta ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin puolella oli nauha ja puolet oli sitten pelkkiä suklaita.
 Ihmeellisellä tavalla luonto näitä asioita järjestelee. :)


Reilun kuukauden iässä poikaset ovat kauhean uteliaita ja aktiivisia. Silloin kannattaa nähdä vaivaa uusiin asioihin tutustuttamisen suhteen. Kun poikasia tässä iässä käsittelee paljon, tuloksena on aivan ihanan uteliaita ja luottavaisia pieniä hamsterinalkuja. Mikäs sen mukavampi lemmikki onkaan. :) (Huomaa kuvassa mökin luukusta tirkistävä poikanen, mitäs täällä oikein tapahtuu.)


Kun poikaset ovat tässä iässä on syliin tunkua. :) Kun terraan laittaa käden, haluavat kaikki kiivetä kilpaa sitä pitkin ylös. Ei arkuudesta tietoakaan. Hamsteripoikasen pääasia elämässä tuntuu olevan kaikkeen uuteen tutustuminen ja kovalla innolla. Ja tietysti syöminen. Kun 12 poikasta on lähellä luovutusikää, kuluu ruokaa ihan niin paljon kun kuppeihin päivän mittaan laittaa. Pikkuiset ovat oikeita ahmatteja!

Ruokana on ollut vauvojen lihaiset soseet, keitetty riisi, siemensekoitukset, kasvikset, hedelmät, koiran kuivaruoka jne mitä nyt keksii laittaakin. Kunhan ruoka on vain ravitsevaa ja sitä riittää. Ylimääräiset ruuat voi poistaa sitten mitä jää syömättä. Usein tällaista vaan ei päässyt käymään, että ruokaa olisi aamulla jäljellä yön ruokapitojen jälkeen. :)



Sitten muutama kuva ja sananen toisesta aivan ihanasta poikueesta, jonka sain parhaillaan ilon kasvattaa. Nimittäin kyse on aivan hirmuisen mielenkiintoisesta hamsterilajista nimeltä venäjänkääpiöhamsteri campbelli. Olen aivan totaalisen ihastunut tähän ihanaan hamsterilajiin. Siihen on minun kohdallani kaksi syytä. Ensimmäisenä tämän lajin aivan mahtava värikirjo! Campbelleissa on niin upeita värejä, että ovat ainakin minut hurmanneet aivan täysin. Eikä siinä kaikki, lajissa on toinenkin hamstereille poikkeuksellinen ominaisuus nimittäin mahdollisuus pitää eläintä pareittain tai pienessä ryhmässä.


Tässä kuvassa on minun ihana "poikaparini", joilla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa yhdessäolon suhteen. Joissain tapauksissa saattaa esiintyä kinastelua (ja siihen tulee varautua) mutta yleensäottaen laji tulee toimeen kaverin kanssa. Parasta tietysti hankkia heti alusta asti yhdessä ollut pari, eli veljekset, siskokset tai esim äiti+tytär- pari jne. (Samaan asumukseen tietenkin vain ja ainoastaan samaa sukupuolta.)

Sitten seuraa kuvia viimeisimmästä poikueestani, johon tuli jännittävä värikirjo. Kirsikkana kakun päälle pari aivan hurmaavaa albiino- poikasta. :)





Mitäs muutakaan tässä voi, kun vain hurmaantua näihin käsikesyihin palleroihin. ;)
 
Jouluterkuin,
Merja